No nää päivät on mennyt niin kuin pelkäsin....aina on olevinaan jotain muuta, et ei ehdi treenaamaan...tekosyitä sanon minä. Onneks on olemassa Iina joka potkii persiille välillä oikee kunnolla :).
Niinpä tänää uhrauduimme itikoiden syötäviksi, tonne montulle, pakko kait vaihtaaa paikkaa sinne ei meinaa sekaan mahtua :(.
Kuten kuvasta näkyy olemme aakkosissa vasta A:ssa :), mut näistä treeneistä jäi parempi fiilis, kuin edellisistä ja se on jo jotakin se :D
Oli se vaan taas hienoo kateltavaa, kun Iina ja Milo treenas...sitä tuntee ittensä niin laiskaksi ja saamattomaksi, kun tietää, et se on ahkeran työn tulos...ei ne koirat ittekseen niitä liikeitä opi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti