tiistai 12. kesäkuuta 2012

VÄHÄN TREENAILUA

No nää päivät on mennyt niin kuin pelkäsin....aina on olevinaan jotain muuta, et ei ehdi treenaamaan...tekosyitä sanon minä. Onneks on olemassa Iina joka potkii persiille välillä oikee kunnolla :).
Niinpä tänää uhrauduimme itikoiden syötäviksi, tonne montulle, pakko kait vaihtaaa paikkaa sinne ei meinaa sekaan mahtua :(.





Kuten kuvasta näkyy olemme aakkosissa vasta A:ssa :), mut näistä treeneistä jäi parempi fiilis, kuin edellisistä ja se on jo jotakin se :D

Oli se vaan taas hienoo kateltavaa, kun Iina ja Milo treenas...sitä tuntee ittensä niin laiskaksi ja saamattomaksi, kun tietää, et se on ahkeran työn tulos...ei ne koirat ittekseen niitä liikeitä opi.

torstai 7. kesäkuuta 2012

LOMAA♥♥

Kyl oon osannu nauttia lomasta, meen nukkumaan puolen yön jälkeen ja nousen puolilta päivin....Onneks oon jotain saanut tehtyäkin ;) Taitais olla huono omatunto jos menis ihan laiskotteluks.
Oon pienesti treenaillu noita tyttöjä, jotain edistystäkin on tullut, mut hitaasti...taidan hävitä vedon Iinalle, mut yritän nyt kuitenkii, vaik välillä tökkii ja pirusti. Mun on vaan yritettävä tehdä ensin täs pihassa, kun noi ei kestä nota häiriöitä yhtään.
Viikonloppuna meen verestää muistoja Sirpukkaan, oikeestaan aikas kivaa....tehdä ala carte annoksia piiiiiiitkästä aikaa :D. Sit sunnuntaina on Siirin näyttely Kangasniemellä, vähän jänskättää miten käy. Toi Siiri on kyl varustettu lehmän hermoilla, kun oltiin siel Mäntässä ni se tuli todistettua....Siel ku oli ihan pirun kylmä, ni kävin välillä lämmittelee kahvion tuulikaapissa (se oli sellanen isompi versio), siin oli pöytä + kaks tuolia. Istuin tuolilla ja Siiri makas mun jaloissa. Sit siihen tuli yks nainen ja kysy nukkuuko toi sun koiras oikeesti? nukkuu (vai luulikohan se, et se on kuollu?).Siis siinä oli kauhee trafiikki ja koira veti unta kaaliin...vähänkö minä polleena, kun koira on kuin viilipytty :D...taas yksi syy miksi haluan teettää tällä koiralla pennut:D.




Löytyi muuten tällainen kotisivujen kätköistä Dragonhill My Lord aka Lenni lokinpoika pentuna. Aivan ihana kuva (suurin osahan sen aikaisista kuvista häipyivät bittiavaruuteen koneeni kaaduttua    :((



maanantai 4. kesäkuuta 2012

NYT OLLAAN NIIN LOMALLA

Kesäloma alkoi ja hirveet suunitelmat mitä kaikkea pitää ehtiä tekemään ;) Saa nähdä mitkä jutut toteutuu.
Astutus suunitelmat muuttuu, minusta riippumattomista syistä...Ensin toi Siiri, toisaalta olen tyytyväinen et sen pennutus siirtyi, saan sille tuloksia ennen vaaveja myös näyttelyistä.
Sitten Riitu, en tiedä missä mättää mut ei tulluna H-hetkeä...ei vaan ollu astuttavissa...
Viimeinen oli toi Kerttu, sillä oli uroskin meillä, mut kun ei niin ei. Epäilen et Kertun oikea juoksu tulee muutaman kuukauden sisällä ja tää oli vaan tällaine lämmittely juttu ( on käyny joskus aikaisemmin jonkun nartun kans ihan samallalailla)
Siirin ensi esiintyminen Mäntässä.
AVO ERI1



 

lauantai 12. toukokuuta 2012

HERTTA-HÄRDELLI

TURBO-HERTTA-HÄRDELLI

LAISKA?

Minäkö laiska? kyllä. Haittaaks se? No haittaa, kun tänne tulee kirkoiteltua nykyään niin harvoin...johtuneeko siitä et on toi face...Pitänee ryhdistäytyä.
No sitten uutisiin, Kerttu kävi kolmansissa putkikokeissa ja uskottava on Kerttu on luonnonluolien kuningatar ja tosi toimien mimmi....eli tulosta ei tullut tälläkään kertaa tai siis tulos oli C39...B:tä kun tavoiteltiin. Tosin Kertun puolustukseksi laskettakoon se ettei ole harjoiteltu noita keinoputkia. Kerttu on viimeks käyny keinoputkilla kokeissa. Meillä ku toi ukko pelaa vähän kuin venäläistä rulettia, joko onnistuu tai sit ei ja lahjattomat harjoittelee :).
Siirin hommat meni persiilleen, Siirin piti mennä sinne luonnetestiin huhtikuun lopussa, no Siiripä päätti aloittaa juoksun perkele. Kaikki siiryy nyt sitten eteen päin. No kaikella on tarkoituksensa. Nyt Siiri ilmoitettu näyttelyihin Mänttään, Kangasniemelle ja Hesaan. Lonkat ja kyynärät kuvataan nly turneen jälkeen.
Oma terveyteni reistailee, joka ei ole kovin uutta. Jalat on kiukutelleet jo vuosia, sain vihdoinkin itseäni niskasta ja menin lääkäriin. Lääkäri vaan totes et oishan sitä tänne voinu tulla jo pari vuotta sitten. Mut kun olin niin varma, et ku oikeen syö buranaa, ni kyl ne kivut sit loppuu?!? No nyt oon sit saikulla ja käyny tutkimuksissa ja odottelen tuloksia, hieman kauhun sekaisin tuntemuksin.
Martta mummo järjestää meille toimintaa ja kuntoilua sopivasti. Mummo kun on kuuro ja omistaa vielä hyvän nenän, ni voitte uskoa et jokainen meistä joutuu juoksemaan sen perässä pitkin kylää, hajut kun vie mummelia vähän liian kauas pihapiiristä ja turha on huudella ;). Sitten kun tavoittaa mummelin, sen reaktio on kyl näkemisen arvoinen...ai ku kiva siäkii oot täällä lenkillä, ole siinä sitten sille vihainen.
Laumaamme on salakavalasti ilmestynyt uusi olento nimeltänsä Hertta, se on merkkiä kelpie, todella ihastuttava pakkaus. Hertta on jo vuoden vanha ja omistaa turbon..kaikki tehdään turbo potenssiin sata, vähän hirvittää saanko tästä muuta aikaseksi kuin jumalattoman sopan. Ongelma onkin se kuinka saan koiran keskittymään oleelliseen, tuntuu et olen itse liian hidas ja kömpelö...mut olen päättänyt et, kunhan nämä jalat antaa myöden niin....
Ansaa (siis Saran collieta) viritellessä on siitäkin tullut jo parempi kuin olisin uskonut. Olen oivaltanut (kiitos Sarin) vihdoinkin, että jätän koiran siihen viretilaan, et se olis tehnyt vielä lisää, mutta treeni loppuu kuin kesken. Tämän oivaltaminen on vienyt minulta aikaa ja paljon. Onkohan mulla kuitenkin toivoa? mene ja tiedä.
Niin paljon on suunnitelmia ja innolla odotan erästä saapuvaks sieltä etelästä, kaiken maailman riennoista, mun kans treenaamaan...IINA alahan pakata ja tulla tänne maalle.......

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI♥

Ihanaa vettä sataa ja lumet saa kyytiä, tosin varjopuoli on se, et sitti talkoot kutsuvat :(. Yksi toive on vielä et sitten tulis kuivaa ja tarhat kuivais, mut kaikkea ei saa kerralla.
Elämä tässä hiippakunnassa mataa samalla painolla...paitsi että taas on suunitelmia ja paljon, mut en vielä paljasta kaikkee tai siis mitään muuta kuin... Löimme vetoa ystäväni Iinan kans, että teemme kovasti tokotöitä...eli kesän lopussa osallistumme TOKOkisoihin ja tavoitteena on ALO1 (pisteillä ei oo väliä) ja jos jompi kumpi ei siihen yllä niin maksaa ihka oikeeta rahaa osallistumismaksun verran ja viepi mäkkäriin superhyper aterialle + jälkkäriks jädeä. Veto ei oo suuri mut nyt aloitetaan tästä ja panokset kovenee, kun tavoitteet suurenee :).

Siirille valittu sulhanen 14.04.12 Vaasassa PU1 SERT CACIB ROP, Onnea super hienolle Rikulle ja Suville, on se vaan hieno mies♥.




keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

JOS SITÄ VÄHÄN....

Jos vähän päivittäis taphatumia, kun se kerran on mahdollista taas :D

Eli on ollut paljon surua tänä keväänä (tää taitaakin tulla sellaisissa jaksoissa).
Ensin todettiin loppu vuodesta leo-mummo Eballa spondyloosi ja mentiin päivä kerrallaan. Sitten alkuvuodesta coton-mummo Almalla syöpä, joka oli levinnyt jo pitkälle. Ebba päästettiin ikiuneen 16. helmikuuta, ei ihan 9vuotiaaksi mummo ehtinyt. Alma lähti sateenkaarisillalle maaliskuun alussa. Samalla reissulla Veera kävi lääkärissä ja Veeran sairaus todettiin, perianaliafistelia. Toiveet olivat korkealla Veeran parantumisen suhteen. Tosin toipuminen oli aikamoista vuoristorataa, tänään parempi huomenna huonompi. Kontrollikäyntejä oli tiuhaan ja näytti jo siltä, et tauti on paranemaan päin. Tosin Veeralla oli vahvat kipulääkkeet. Veera alkoi jo syödä ja oli oma iloinen Veera, mutta viimeisellä kontrollikäynnillä totuus oli karuakin karumpi. Mitään ei ollut tehtävissä tauti oli levinnyt ja ainoa mitä voidaan tehdä on päästää Veera pois. Tämä tieto oli oli kuin isku vasten kasvoja...miksi voi miksi koira parhaassa iässä vasta 5 ja ei mitään tehtävissä.
Jokainen varmaan ymmärtää, että on rankkaa päästää kolme rakasta koiraa näin pienellä ajalla sateenkaarisillalle, vielä minä noi mummot ymmärrän, mut toi Veeran kohtalo on minulle liikaa. Olen omistanut viisi leonberginkoiraa ja jokaisen olen jonkun sairauden vuoksi joutunut lopettamaan, niinpä en jaksa enää hakata päätäni seinään, vaan leonbergien kasvatus (jonka olen päättänyt lopettaa jo aijemmin) ja omistus minun kohdaltani loppuu tähän. Niin ihana kuin muuten tämä rotu onkin, niin terveydelle pitää tehdä jotain tai tätä rotua kohta enää ole.

Jotain positiivistakin on tapahtunut. hirvikoirat ovat toimineet odotetulla tavalla. Terririntamalla Arttu mennä porskuttaa vaikka eläkeikä lähestyy uhkaavasti ja tämä on Artun viimeinen metsästyskevät, siis aktiivinen, pitäähän papan päästä vähän edes toteuttaa itteänsä. Iloisen yllätyksen (tai no ei se ihan yllätys ole), on antanut Artun tytär Kerttu, joka on uurastanut koko kevään mallikkaasti, niin supien kuin mäyrien koloissa. Kerttu on aikomus astuttaa seuraavasta juoksusta. Kait se ukko siitä pentueesta itsellensä urosta mielii.

Valkoinenpaimenkoira Siiri on menossa luonnetestiin 29. tätä kuuta ja sen jälkeen toukokuun alussa lonkka- ja kyynärkuviin, silmäthän on jo tutkittu (terveet), eli jos kaik menee nappiin tarkoitus on Siiri astuttaa, uros on jo valittuna.
Muitakin mielenkiintoisia suunnitelmia on, mut niistä myöhemmin.