lauantai 12. toukokuuta 2012

LAISKA?

Minäkö laiska? kyllä. Haittaaks se? No haittaa, kun tänne tulee kirkoiteltua nykyään niin harvoin...johtuneeko siitä et on toi face...Pitänee ryhdistäytyä.
No sitten uutisiin, Kerttu kävi kolmansissa putkikokeissa ja uskottava on Kerttu on luonnonluolien kuningatar ja tosi toimien mimmi....eli tulosta ei tullut tälläkään kertaa tai siis tulos oli C39...B:tä kun tavoiteltiin. Tosin Kertun puolustukseksi laskettakoon se ettei ole harjoiteltu noita keinoputkia. Kerttu on viimeks käyny keinoputkilla kokeissa. Meillä ku toi ukko pelaa vähän kuin venäläistä rulettia, joko onnistuu tai sit ei ja lahjattomat harjoittelee :).
Siirin hommat meni persiilleen, Siirin piti mennä sinne luonnetestiin huhtikuun lopussa, no Siiripä päätti aloittaa juoksun perkele. Kaikki siiryy nyt sitten eteen päin. No kaikella on tarkoituksensa. Nyt Siiri ilmoitettu näyttelyihin Mänttään, Kangasniemelle ja Hesaan. Lonkat ja kyynärät kuvataan nly turneen jälkeen.
Oma terveyteni reistailee, joka ei ole kovin uutta. Jalat on kiukutelleet jo vuosia, sain vihdoinkin itseäni niskasta ja menin lääkäriin. Lääkäri vaan totes et oishan sitä tänne voinu tulla jo pari vuotta sitten. Mut kun olin niin varma, et ku oikeen syö buranaa, ni kyl ne kivut sit loppuu?!? No nyt oon sit saikulla ja käyny tutkimuksissa ja odottelen tuloksia, hieman kauhun sekaisin tuntemuksin.
Martta mummo järjestää meille toimintaa ja kuntoilua sopivasti. Mummo kun on kuuro ja omistaa vielä hyvän nenän, ni voitte uskoa et jokainen meistä joutuu juoksemaan sen perässä pitkin kylää, hajut kun vie mummelia vähän liian kauas pihapiiristä ja turha on huudella ;). Sitten kun tavoittaa mummelin, sen reaktio on kyl näkemisen arvoinen...ai ku kiva siäkii oot täällä lenkillä, ole siinä sitten sille vihainen.
Laumaamme on salakavalasti ilmestynyt uusi olento nimeltänsä Hertta, se on merkkiä kelpie, todella ihastuttava pakkaus. Hertta on jo vuoden vanha ja omistaa turbon..kaikki tehdään turbo potenssiin sata, vähän hirvittää saanko tästä muuta aikaseksi kuin jumalattoman sopan. Ongelma onkin se kuinka saan koiran keskittymään oleelliseen, tuntuu et olen itse liian hidas ja kömpelö...mut olen päättänyt et, kunhan nämä jalat antaa myöden niin....
Ansaa (siis Saran collieta) viritellessä on siitäkin tullut jo parempi kuin olisin uskonut. Olen oivaltanut (kiitos Sarin) vihdoinkin, että jätän koiran siihen viretilaan, et se olis tehnyt vielä lisää, mutta treeni loppuu kuin kesken. Tämän oivaltaminen on vienyt minulta aikaa ja paljon. Onkohan mulla kuitenkin toivoa? mene ja tiedä.
Niin paljon on suunnitelmia ja innolla odotan erästä saapuvaks sieltä etelästä, kaiken maailman riennoista, mun kans treenaamaan...IINA alahan pakata ja tulla tänne maalle.......

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti