Jos vähän päivittäis taphatumia, kun se kerran on mahdollista taas :D
Eli on ollut paljon surua tänä keväänä (tää taitaakin tulla sellaisissa jaksoissa).
Ensin todettiin loppu vuodesta leo-mummo Eballa spondyloosi ja mentiin päivä kerrallaan. Sitten alkuvuodesta coton-mummo Almalla syöpä, joka oli levinnyt jo pitkälle. Ebba päästettiin ikiuneen 16. helmikuuta, ei ihan 9vuotiaaksi mummo ehtinyt. Alma lähti sateenkaarisillalle maaliskuun alussa. Samalla reissulla Veera kävi lääkärissä ja Veeran sairaus todettiin, perianaliafistelia. Toiveet olivat korkealla Veeran parantumisen suhteen. Tosin toipuminen oli aikamoista vuoristorataa, tänään parempi huomenna huonompi. Kontrollikäyntejä oli tiuhaan ja näytti jo siltä, et tauti on paranemaan päin. Tosin Veeralla oli vahvat kipulääkkeet. Veera alkoi jo syödä ja oli oma iloinen Veera, mutta viimeisellä kontrollikäynnillä totuus oli karuakin karumpi. Mitään ei ollut tehtävissä tauti oli levinnyt ja ainoa mitä voidaan tehdä on päästää Veera pois. Tämä tieto oli oli kuin isku vasten kasvoja...miksi voi miksi koira parhaassa iässä vasta 5 ja ei mitään tehtävissä.
Jokainen varmaan ymmärtää, että on rankkaa päästää kolme rakasta koiraa näin pienellä ajalla sateenkaarisillalle, vielä minä noi mummot ymmärrän, mut toi Veeran kohtalo on minulle liikaa. Olen omistanut viisi leonberginkoiraa ja jokaisen olen jonkun sairauden vuoksi joutunut lopettamaan, niinpä en jaksa enää hakata päätäni seinään, vaan leonbergien kasvatus (jonka olen päättänyt lopettaa jo aijemmin) ja omistus minun kohdaltani loppuu tähän. Niin ihana kuin muuten tämä rotu onkin, niin terveydelle pitää tehdä jotain tai tätä rotua kohta enää ole.
Jotain positiivistakin on tapahtunut. hirvikoirat ovat toimineet odotetulla tavalla. Terririntamalla Arttu mennä porskuttaa vaikka eläkeikä lähestyy uhkaavasti ja tämä on Artun viimeinen metsästyskevät, siis aktiivinen, pitäähän papan päästä vähän edes toteuttaa itteänsä. Iloisen yllätyksen (tai no ei se ihan yllätys ole), on antanut Artun tytär Kerttu, joka on uurastanut koko kevään mallikkaasti, niin supien kuin mäyrien koloissa. Kerttu on aikomus astuttaa seuraavasta juoksusta. Kait se ukko siitä pentueesta itsellensä urosta mielii.
Valkoinenpaimenkoira Siiri on menossa luonnetestiin 29. tätä kuuta ja sen jälkeen toukokuun alussa lonkka- ja kyynärkuviin, silmäthän on jo tutkittu (terveet), eli jos kaik menee nappiin tarkoitus on Siiri astuttaa, uros on jo valittuna.
Muitakin mielenkiintoisia suunnitelmia on, mut niistä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti